Sataa, sataa, ropisee…
Jari Hännikäinen
Vapaa-ajan asunnollani, eli kesämökillä, autotalliprojektin kimpussa en ollut enää ihan varma kummasta olin märempi, hiestä vai sateesta, kun lapioin kolmatta kymppipyöräkuormaa salaojasoraa sateessa ”kesällä” 2017. Meinasi vähän harmittaa. Kiky-loikkiminen ilmeisesti siirsi meidät syksystä 2016 suoraan syksyyn 2017, joka jatkuu edelleen… (vrt. ilmastonmuutos).
Sen sijaan, kun katselin Helsingin Jätkäsaaressa nousevaa puukerrostaloa tammi-helmikuussa 2017, ihmettelin sitä rakennusalan ”ammattilaisten” rajatonta typeryyttä. Litimärkä CLT-puukerrostalo ilman sääsuojaa/huputusta.
Olen koko tämän 35 vuotta alalla oloaikani ihmetellyt, miksi rakennetaan molempia, sutta & sekundaa, ehdoin tahdoin.
Kun ajatellaan paikallavalettua tai elementtirakennetta, kuutiossa betonia on noin 150 litraa vettä. Elementit kuskataan rekalla työmaalle – suojaamattomana, vesi-&räntäsateessa… Sitten ne asennetaan työmaalla – suojaamattomana, vesi- & räntäsateessa, jossa ne sitten lojuvat kuukausitolkulla – vesi- & räntäsateessa.
Tämän seurauksena meillä on ”lunttimärkä” betonikerrostalorunko, johon väkisin laitetaan tasoitteet ja pinnoitteet ja ”toivotaan-toivotaan”, ettei maksava asiakas tajua/huomaa reklamoida takuu- tai rakennuttajan 10-vuotisvastuuaikana.
Rakennusliikkeiden johdossa ekonomit laativat niin kireät aikataulut, ettei mikään ehdi kuivua, ja juristit laativat sellaiset sopimukset, ettei urakoitsija vastaa mistään mitään – ei edes puhelimeen. Tuo fysiikka on kuitenkin sellainen tieteenala, ettei edes ekonomi voi sille mitään. Betonin kuivuminen on … HIDASTA.
Aivan ehdottomasti kaikki työmaatoiminta pitäisi olla sääsuojien alla alusta loppuun. Noh, ehkä sen kuopan voi kaivaa ja anturan valaa taivasalla, mutta sitten siihen rättiä päälle. Vielä toistaen itseäni: betonin kuivuminen on hi-das-ta.
Simmottiis mää funtsin spadatessani salaojasoraa kesämökkini autotallityömaalla.
Jari Hännikäinen
tekninen asiantuntija, rakennusinsinööri
Kiinteistöliitto Uusimaa
