Olipa kerran kosteus- / vesivahinko ja niistä johtuvat sisäilmaongelmat (ja on siis edelleen!)
Onko mukavaa, saati järkevää asua mutakuopassa….? (Jos ei ole possu.)
Laulussa lauletaan: ”Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani”, mutta kun ne parhaat tontit tuppaa olemaan jo rakennettu. Kuten myös ne hyvät soramoreeniharjutontit sekä hyvät tasamaatontitkin…
Joten jäljelle ovat jääneet ne pelloilla sijaitsevat savikuopat, merien-, järvien-, ja jokien vesijättömaat ja (Tattari)suot – huokaus! Ja kun niille on sitten ”pakko” rakentaa se unelmien koti, ja luonnonvesien johtuessa näille tonteille on elintärkeää huolehtia kyseisten tonttien hulevesiasiat kuntoon.
Tontin ”topografian” ollessa haastava tai jopa epäedullinen (luetaan rinnetontti tai ”kuoppa”) sekä tontin maaperän ollessa usein samanaikaisesti epäedullinen (hiekka, hiesu, savi, siltti) se usein määrittää myös rakennuksen perustamistavan.
Perustamistavan ollessa ns. ”matalaperustus” ja lattiarakenteen maanvarainen, kaikki edellä kirjoitettu asettuu vielä tärkeämpään rooliin.
Kas kun siinä litimärässä maaperässä oleva vesi pääsee kosketuksiin perustuksien kanssa, on perustuksilla sellainen ominaisuus, että se ”kuskaa” hissin lailla vettä painovoimaa vastaan ylöspäin (kapillaarinen huokosimu) ja kun perustuksissa oleva vesi kohtaa puurakenteet meillä on käsissämme mikrobi- ja sisäilmaongelmia.
Kun meillä sitten on käsissämme mikrobi- ja sisäilmaongelma ja kosteusrasitus on jatkuvaa, on vain ajan kysymys kun meillä on kyseessä lahovauriot eli rakenteelliset ongelmat sekä mikrobien ja muiden sisäilman epäpuhtauksien aiheuttamat terveysongelmat.
Laitetaan siis ne hulevedet ruotuun, teetetään pätevällä suunnittelijalla hulevesi- / perusvesisuunnitelmat joissa suunnitellaan tontille perustusten kuivana pitämiseksi salaojaverkosto sekä sadevesiverkosto, suunnitellaan perustuksiin tarpeelliset veden- ja lämmöneristeet, käytetään oikeanlaisia maa-aineksia tontin täytöissä (kapillaarikatkot, sokkelinvierustäytöt) ja hoidetaan maanpinnan kallistukset poispäin rakennuksista ja tehdään maanpinnan pintaprofiloinnit tontin kuivana pitämiseksi oikein.
Näin mökin ”jalat” pysyvät kuivina eikä se vilustu! Uusiin valmistuviin kiinteistöihin tämä pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ”wanhoissa” 1950, -60, -70, -80 luvun rakennuksissa nämä asiat poikkeuksetta laiminlyötiin, ja viimeistään olematon kunnossapito on tehnyt järjestelmät toimintakyvyttömiksi.
Näin lausuu satamisen tauottua hetkeksi neuvontainsjnöör Hännikäinen matkalla kesämökkityömaalleen
Kirjoittaja Jari Hännikäinen on Kiinteistöliitto Uusimaan rakennustekninen insinööri. Jäsenemme tavoittavat Jarin puhelimitse ma-pe klo 9 – 15 numerosta 09 1667 6333. Muistathan jäsennumerosi!
