Kiinteistöliitto Uusimaan tavoitteet hallitusohjelmaan 2023-2027
Yhdistyksen edustajat ovat olleet vaikuttamassa Suomen Kiinteistöliiton hallitusohjelmatavoitteisiin, joita yhdistys tukee ja kannattaa.
Näiden tavoitteiden lisäksi ja täydennykseksi yhdistyksen hallitus päätti edistää kolmea omaa tavoitetta.
1. Asumiskustannusten nousua on hillittävä erityisesti pääkaupunkiseudulla
Ongelmat
Pääkaupunkiseutu kokonaisuudessaan on selkeästi Suomen kallein seutu asua. Hieman muuta maata korkeampi palkkataso ei läheskään kompensoi kustannuseroa muihin alueisiin. Asuinkiinteistöjen kalleus nostaa kiinteistöverotuksen perusteena käytettäviä arvoja sekä tontin että rakennusten osalta. Kyseessä on piiloprogressio, joka nostaa kokonaisverotuksen pääkaupunkiseudulla selvästi muuta maata kireämmäksi. Vuoden 2022 koko Suomen kiinteistöverosta yli kolmannes kertyy pk-seudun kiinteistöistä.
Kaukolämmön hinta on noussut Helsingissä todella rajusti. Kaupungin täysin omistama energiayhtiö Helen Oy on vuosina 2016-2021 jakanut omistajalleen osinkoina 264,6 meur. Kaupungin omistajapolitiikkaa voidaan perustellusti arvostella, koska isojen osinkojen maksamisen mahdollistamat voitot syntyvät pääosin kaupunkilaisten maksamista ylisuurista hinnoista. Voittovarat olisi tullut käyttää mieluummin investointeihin, joilla olisi voitu jo nyt tuottaa nykyistä enemmän vähähiilistä energiaa. Akuutissa tilanteessa valtion tulisi höllentää verotusta siten, että matkalla vähähiiliseen lämmöntuotantoon myös siirtymävaiheen hinnat pysyvät kohtuullisina.
Ratkaisuehdotukset
Lainsäädännöllä ei tule asettaa liian korkeita alarajajoja kiinteistöverotuksen tasoon, vaan kuntien on annettava itse päättää kiinteistöverotuksensa tasosta. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat useita vuosia kärsineet tästä.
Lainsäädännöllä tulee ohjata kaikille kiinteistöille ja asukkaille pakollisten hyödykkeiden kuten sähkön, kaukolämmön ja veden hintoja siten, että hinta ei muodostu kohtuuttomaksi ainakaan niissä tapauksissa, joissa kiinteistön omistajalla tai asukkaalla ei aidosti ole kuin yksi vaihtoehto toimittajaksi. Tämä koskee erityisesti vettä ja kaukolämpöä.
2. Energiansäästöinvestointien rahoituksen saatavuus ja lupaprosessien sujuvuus on turvattava
Ongelmat
Taloyhtiöiden korjaustoimien rahoituksen saatavuus uhkaa heikentyä. Edes pääkaupunkiseudun alueella ei ole enää itsestäänselvää, että taloyhtiöt saavat rahoitusta laajoihin korjausrakentamisen hankkeisiin.
Hankkeisiin tarvittavien viranomaislupien käsittely vie usein liian kauan ja myös lupaprosessin lopputulos voi olla ennakoimaton.
Ratkaisuehdotukset
Erityisesti energian säästämiseen tähtäävät, mutta myös muut tärkeät pitkäjänteiseen kiiinteistönpitoon liittyvät korjaushankkeet tulee tarvittaessa pystyä joko osarahoittamaan tai takaamaan valtion taholta siten, että perusteltuja hankkeita ei jää tekemättä rahoituksen tai tukien saamattomuuden vuoksi.
Asumisen kustannuksia pitkällä aikavälillä laskevat kiinteistökohtaiset korjaustoimet tulee edelleen pitää ARA-tukien piirissä mahdollisimman laajoina ja niihin tulee varata riittävästi valtion tukivaroja. Lupaprosesseihin tulee asettaa määräajat, jonka kuluessa lupapäätös on viimeistään tehtävä.
3. Luottamus isännöintialaan on palautettava
Ongelmat
Isännöintiala ja isännöitsijät osallistuvat ratkaisevasti yli kahden miljoonan suomalaisen suurinta omaisuuserää, asuntoa, hallinnoivien asunto-osakeyhtiöiden johtamiseen. Isännöintitoimiala keskittyy ja yhä useammin isännöintiyritysten omistajiksi tulee tahoja, joiden tavoitteena on ensisijaisesti voiton maksimointi. Isännöitsijän lakisääteinen velvollisuus toimia edustamansa asunto-osakeyhtiön edun mukaisesti on valitettavan usein vastakkainen tavoite isännöitsijän työnantajana toimivan isännöintiyrityksen maksimaalisen voiton tavoittelun kanssa. Asunto-osakeyhtiöiden kuluttajansuoja on heikko isännöintialan ongelmatapauksissa.
Samaan aikaan isoa osaa pienemmistä asunto-osakeyhtiöistä hallinnoidaan joko ilman isännöitsijää tai sivutoimisen oto-isännöitsijän voimin. Isännöinti voi olla ammatti tai sivutoimi, mutta lakisääteiset velvoitteet ja oikeudet ovat kummassakin tapauksessa samat. Jälkimmäisessä tapauksessa asunto-osakeyhtiö rinnastuu käytännössä oikeudellisena toimijana enemmän kuluttajaan kuin yritykseen, mutta lainsäädäntö ei tunnista tätä eroa.
Asunto-osakeyhtiön hallinnointiin liittyvän tiedon omistamisesta ja tiedon siirtämisestä isännöinnin vaihdostilanteissa syntyy ajoittain epäselvyyttä.
Ratkaisuehdotukset
Isännöinnin eettiselle ja asiakkaan edun mukaiselle toiminnalle tulee laatia selkeät lakisääteiset kriteerit. Asunto-osakeyhtiölain isännöintiä koskevien säännösten noudattamisen valvonta tulee antaa täysin alan ulkopuolisen ja ilman omaa intressiä toimivan tahon tehtäväksi.
Valvontatehtävän hoitamiseen ja kantelumenettelyyn voidaan hakea malllia LKV-kiinteistönvälittäjien viranomaisvalvonnasta, jota Aluehallintovirasto hoitaa.
Pienet asunto-osakeyhtiöt, jotka eivät ole ammattimaisen isännöinnin piirissä, tulisi lainsäädännössä rinnastaa kuluttajaan niiden hankkiessa erilaisia palveluja yrityksiltä. Asunto-osakeyhtiön hallinnoinnissa tarvittavan ja tehdyn työn aikana syntyvän tiedon omistajuudesta tulisi säätää asunto-osakeyhtiölaissa yksiselitteisesti niin, että tiedon omistaa ja sen käytöstä päättää aina toimeksiantaja eli asunto-osakeyhtiö.