Juristi keittiöpsykologina
Yhä useammin keltaisesta mediasta saa lukea uutisia mitä ihmeellisimmistä naapuririidoista. Mehevimmät tai ainakin klikkimedian rakastamat riidat koskevat usein melko arkisia asioita. Ja päätyyhän näitä myös lakineuvontaamme. Milloin riidellään autopaikoista, kukkapensaista tai pesutupamaksuista – pahimmillaan käräjille asti tai nyrkit heiluen.
Mistä siis johtuu, että riitelemme välillä niin mitättömän tuntuisista asioista? Riidan järkevyys tai järjettömyys ei näytä korreloivan sosiaalisen aseman tai koulutuksen kanssa. Vähäpätöisten riitojen määrästä ja laadusta voisi päätellä, että emme pysty niin läheiseen yhteisöelämään, kuin mitä tiivis asumisen malli meiltä edellyttäisi.
Tuntuu, että elämme todella yksilökeskeisessä yhteiskunnassa, jossa painotamme omaa hyvinvointia ja yksilövapauksia. Muista viis tai ainakin minun jälkeen. Vähän niin kuin siinä Liikenneturvan takavuosien mainoksessa, jossa ajamme rattiraivon vallassa mielessämme vain minä.
Jos kaahaamme laput silmillämme ajatellen, että kaikki muut ovat idiootteja, ei voi syntyä muuta kuin yhteentörmäyksiä. Käyttäytymistieteisiin vihkiytynyt yrityskonsultti Thomas Erikson valottaa kirjassaan Idiootit ympärilläni, miksi välillä todella tuntuu siltä, että olemme idioottien ympäröimiä. Kirjan esittelyteksti lupaa, että idioottien määrä ympärillämme vähenee huomattavasti, kun opimme ymmärtämään itseämme ja sitä miksi toinen toimii niin kuin toimii, vaikka emme itse tekisi samoin.
Meitä on todella moneksi emmekä todellakaan ajattele samoista asioista samalla tavalla. Siinä missä toinen keskittyy yksityiskohtiin, näkee toinen vain suuret linjat. Samoin aitojen kohtaamisten vähentyminen ja sähköisen viestinnän lisääntyminen kasvattaa riskiä väärinymmärryksille, kun vuorovaikutuksesta jää pois kaikki muu tulkinta-aineisto kuten ilmeet ja eleet.
Ehkä ongelmamme on tosiaan siinä, että olemme haluttomia tai kyvyttömiä ymmärtämään itseämme tai muita saati asettumaan toisen asemaan. Ennen kuin siis jatkossa tuomitsen kenenkään ongelmaa vähäpätöiseksi, yritän jatkossa ymmärtää, miksi asia on joillekin niin tärkeä. Vastavuoroisesti toivon, että riidan osapuolet myös pysähtyisivät miettimään samaa. Saataisiinko riita sittenkin ratkaistua sillä, että yrittäisimme ensin ymmärtää itseämme ja toisiamme ennen kuin juristin lusikkaa tarvitaan soppaan?
Kirjoittaja on Kiinteistöliitto Uusimaan neuvontalakimies Maria Forsblom.
