Sisäpuoliset kosteusvaurion aiheuttajat, eritoten märkätilojen suihkuvesivahingot
Kun aiemmissa blogeissani olen käsitellyt työmaan kosteuden ”hallintaa”, vesi- ja kosteusvaurioiden aiheuttamia sisäilmaongelmia perus-/hulevesien suhteen, sekä viimeksi rakennusten vesikaton toiminnan tärkeyttä, nyt tulee vetistelyn loppunäytös. Osa IV, sisäpuoliset kosteusvaurion aiheuttajat, eritoten märkätilojen (luetaan kylpyhuoneet ja saunat) suihkuvesivahingot.
Aiemman työhistoriani aikana tutustuin vesi- ja kosteusvaurioiden aiheuttajien selvitystyöhön, vahingon laajuuden määrittelyihin, purku- ja kuivaustyön määrän selvittämiseen sekä tilanteen palauttamiseen vahinkoa edeltävään asuun.
Jos käyttövesiverkosto alkaa vuotaa, sen verkoston paineen ansiosta vuoto huomataan yleensä nopeasti, koska vettä tulee ja PALJON (jopa suihkuamalla). Jos aiheuttaja on lämpöjohtoverkosto, se yleensä saa vuotaa rakenteisiin paljon pidempään ennen kuin joku ymmärtää syy-yhteyden viikoittaisen vedenlisäämistarpeen ja vuodon välillä. Samoin viemärivesivuoto on useimmiten hidas, niin sanottu tihkuvuoto. Näin valitettavasti, sillä viemärivesi saastuttaa rakenteet ja aikaansaa kerrannaisvahinkoja huomattavasti enemmän kuin puhtaan veden vuoto.
Edellä mainituista vuodoista osa on selkeitä työvirheitä, eli rakennusvirheitä, mutta toteutuksen ollessa yleensä yli 10 vuotta vanha, ei niistä saada tekijää vastuuseen. Sen sijaan useimmiten vakuutus kyllä ottaa osaa kinkereihin, toki ikävähennykset huomioiden. Ja lopulta kustannuksista osa jää asunto-osakeyhtiön kontolle.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä vesi- ja kosteusvaurion aiheuttajana ovat sitten märkätilat. Olen koko urani ajan ihmetellyt sitä, miksi ihmiset eivät ymmärrä, että kaikilla teknisillä asioilla on olemassa suunnitelmallinen elinkaari ja pituus. Elinkaaren pituuden ulosmittaus, eli ylitys lisää potentiaalisen vaurion riskiä vuosi kerrallaan toisen asteen potenssin käyrän tavoin, i.e. riski kasvaa koko ajan. Tämä pätee niin edellä mainittuihin käyttövesi-, lämpö-, ja viemäriverkostoihin kuin märkätiloihinkin.
Kun kerron jäsenyhtiöiden edustajille metaforan autolla ajamisesta ja auton renkaiden kulumisesta, tai kirveen käytöstä ja sen terän tylsymisestä, kaikki ymmärtävät, ja ovat samaa mieltä, mutta kun puheen siirtää asuinkiinteistöön ja sen järjestelmiin/rakenteisiin, ymmärtäminen on vaikeampaa.
Itseäni harmittaa valtavasti kunnossapitotarveselvityksen ja PTS:n kanssa pelleily – suljetaan silmät totuudelta ja pistetään pää puskaan järjestelmän/rakenteen jäljellä olevan elinkaaren suhteen. On erittäin paljon viisaampaa ja älykkäämpää korjata ajoissa kuin myöhässä, koska vesi- ja kosteusvaurioissa uusimisen lykkäämisellä saadaan kympin säästöllä satasen vahinko. Tämä siksi, että kuivauskustannukset näyttelevät usein erittäin merkittävää osaa vaurioiden kokonaiskorjauskustannuksista, puhumattakaan kuivaamiseen kuluvan aikataulun venymisestä, vesi- ja kosteusvaurion aiheuttamista sisäilmaongelmista sekä terveysongelmista. Ja viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi, en ole sellaiseen kiinteistövakuutukseen tai kotivakuutukseen törmännyt missä korvausperusteissa ei lukisi vahingon aiheuttajan kohdalla äkillinen ja ennalta arvaamaton, joka näin POISSULKEE suihkuvesivahingot ja märkätilojen rakenteissa olevan kosteus- ja vesieristeen elinkaaren pituuden tietoisen ulosmittaamisen/ylittämisen.
Eli summa summarum. Sisäistetään se tosiasia, että märkätilan elinkaari on noin 20-25 vuotta, jonka jälkeen se tulee hallitusti ja suunnitelmallisesti peruskorjata/-parantaa, mielellään ennen vesivaurion syntyä. Sitten seuraava peruskorjaus/-parannus osuukin syklisesti yhtiön putkirempan kanssa samaan kohtaan, eli noin 50 vuoden kohdalle.
(Vihje, lukulistalle kirja: ”Kylppärit kuntoon”)
Kirjoittaja on Kiinteistöliitto Uusimaan neuvontainsinööri Jari Hännikäinen
